Esittely

Perheessäni on aina ollut koiria. Äitini on kasvattanut koiria vuodesta 1988, joten minun elämääni on luontevasti kuulunut koirat. Täysi-ikäiseksi tultuani, minuakin alkoi kiinnostaa koirien kanssa harrastamisen lisäksi kasvattaminen. Olinkin ensin yhteistyössä toinen haltija 10-vuoden ajan (2010- tammikuu 2020), toisen kennelin kanssa, ja ne vuodet opettivat paljon. Kuitenkin jossain vaiheessa minussa heräsi halu kehittyä ja oppia mahdollisimman hyväksi koirankasvattajaksi. Mielestäni tähän paras keino oli hakea omaa kennelnimeä, jolloin olisin itse yksin vastuussa päätöksistäni koirankasvatuksessa. Pysyn aina myös tänä aikana kasvattamieni pentueiden kasvattajana ja se vastuu ei poistu vaikka jatkankin itsenäisenä kasvattajana, Sanwind kennelnimen alla. Eli haluan olla mukana myös heidän iloissaan ja suruissaan ja kuulumisia toivon saavani kuten tähänkin asti :) Siksi välillä somessa voi näkyä koiria, joilla on eri kennelnimi, kun Sanwind, ja nämä koirat ovat tosiaan siltä ajalta, kun kasvatin vielä toisen kennelnimen alla.

Kennelnimeni Sanwind on myönnetty 29.5.2020

Olen saanut myös kunnian olla Cockerspanieleiden jalostustoimikunnassa vuodesta 2023 alusta, ja tästäkin pestistä olen oppinut paljon uutta.

Aktiivisesti jaan arkeani instagramissa sivulla Sanwind_cockerspanielit

Kaikki kasvattamani pentueet löydät myös jalostustietojärjestelmästä.

Mikä minulle on tärkeää koirankasvatuksessa

Minulle on tärkeää kasvattaa mahdollisimman rodunomaisia cockerspanieleita. Kokkerissa tärkeintä on tietenkin luonne ja se ihana alati heiluva häntä. Tärkeää on kuitenkin myös se, ettei tässä luonteenpiirteessä mennä äärimmäisyyksiin ja iloinen luonne ei tarkoita ylilevotonta tai rauhatonta. Piippaaminen ja turha ääntelykään ei kuulu kokkerin luonteeseen.

Kokkerin kuuluu olla avoin, iloinen ja täynnä elämäniloa. Mielestäni täydellisen luonteen omaavan kokkerin kanssa voi harrastaa melkein lajia kuin lajia (kuten TOKO, rallytoko, agility, mejä...jne). Kokkeri ei siis ole mielestäni ns. tyhmä koira, vaan oppii uusia asioita suhteellisen helposti. Tärkeää on myös se, että kokkeri on miellyttämisenhaluinen ja nauttii tehdä asioita ohjaajansa kanssa ja että sillä on hyvä keskittymiskyky. Pidän tärkeänä myös kokkereiden käyttöominaisuuksia ja pidänkin yhtenä kasvatuksen haastavimpina puolina ylläpitää näitä ominaisuuksia. Jokaisen koiran kanssa pyrin käymään spanieleiden taipumuskokeet.

Ihannekokkerin kuuluu olla myös lapsiystävällinen ja tulla toimeen niin uros kuin narttukoirien kanssa. Se oppii suhteellisen nopeasti sisäsiistiksi. Eroahdistusta ei saa esiintyä.

Terveys on tietenkin yhtä tärkeä asia kuin luonnekin ja suosittelen sen takia kaikkia kasvatinomistajia tutkimaan ainakin koiriensa lonkat. Tärkeää on myös se, että jos kasvattamallani koiralla ilmenee jotain terveysongelmia, ne tulevat myös minun tietooni. Itse asiassa kaikki info kasvattien luonteesta/terveydestä on tärkeää, niin hyvät kuin huonotkin kuulumiset.

Ulkonäöltään kokkerin kuuluu mielestäni olla tiivis, tasapainoinen, liioittelematon koira, jolla on tehokkaat maatavoittavat liikkeet. Mikään ei ole hienompaa katseltavaa kuin kauniilla ja tasapainoisella askeleella liikkuva koira, jolla säilyy myös kaunis selkälinja liikkeessä. Ulkonäössä tärkeää on myös se, että silmät ovat tarpeeksi tiiviit eikä niissä esiinny silmienvuotamista. Pää ei saa olla liian nahkainen eikä myöskään liian pieni. Hampaiden kuuluu olla vahvat. Kokkerille ei kuulu mitkään yliliioitellut piirteet.

Turkin pitää olla hyvänlaatuista eikä liian runsasta. Nykypäivänä kokkereilla on yleensä melko runsas turkki, joten turkinlaadun pitää ehdottomasti olla silkkistä eikä liian pehmeää tai helposti takkuuntuvaa. Kokkeri on rotu, jonka turkkia kuuluu pestä, harjata ja trimmata säännöllisesti, mutta mielestäni vähempikin koristekarvoitus riittäisi monessa tapauksessa.

Millainen kasvattaja haluan olla

Mielestäni tärkeää on kuunnella pitkän linjan kasvattajia ja heidän neuvojaan. Olen saanut paljon oppia ja ajatuksen vaihtoa puolin ja toisin, monien kasvattajien kesken. Tärkeää on myös käydä keskustelua ja verkostoitua muiden kokkerikasvattajien ja harrastajien kesken, niin uusien, kuin pidempään kasvatteneiden kesken.

Vaikka onkin hyvä kuunnella muiden oppeja sekä neuvoja, on myös oltava valmis tekemään omia päätöksiä ja seisomaan niiden takana. Kasvattajan pitää myös pystyä myöntämään jos jokin yhdistelmä menee mönkään tai ei ollutkaan paras mahdollinen. Epäonnistumisiakin tulee ja niiden kautta voi oppia uutta. Pääasia on, että pyrkii parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja pitää periaatteistaan kiinni sekä on rehellinen itselleen. Asioista joutuu myös joustamaan, sillä täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Kasvattajan pitää olla tarpeeksi itsevarma, jotta voi arvioida rehellisesti missä asioissa on valmis joustamaan ja missä ei!

Kasvattajan pitää pystyä arvioimaan realistisesti, eikä liian ruusuisten lasien läpi, koiransa ominaisuuksia ja onko se sopiva jalostukseen. Näitä ominaisuuksia arvioitaessa tunteet ei saa ottaa liikaa valtaa, vaan arvioitava asiat asioina. Toki tulevan yhdistelmää suunniteltaessa on myös tunnetta mukana ja monesti tuntuu kuin siinä olisi "sitä jotain". Toki jokainen kasvattaja määrittää itse ne rajat, milloin koira on omasta mielestään potentiaalinen suvunjatkaja ja jokainen kasvattaja varmasti näkee asiat hieman omalla tavallaan. Koska olemme kaikki kasvattajat hieman erilaisia, myös jokaiselle pennun ostajalle löytyy varmasti juuri se oikea kasvattaja, jonka kanssa kemiat pelaa ja kasvattajan tavoitteet ja painopisteet jalostuksessa kohtaavat pennun ostajan kanssa.

Silmät ja korvat on oltava auki, jotta voi kehittyä ja on tietoinen rodun kehityksen tilanteesta. Rodun tilanteen seuraaminen kotimaassa ja ulkomailla on tärkeää. Koskaan ei voi olla täysin valmis ja se kai tässä kasvattamisessa onkin kaikkein antoisinta :) Aina voi oppia jotain uutta.

- Susanna